Pyöräretki Itämerelle
Tämänkertainen pyöräilyreitti vei minut itämerellisiin maisemiin länsirannikolle. 120 kilometrin matkaan mahtui mieleenpainuvia kokemuksia. Kaatosadetta, hylättyjä bussipysäkkejä, natiseva riippusilta sekä mukava kohtaaminen Etelä-Euroopasta saapuneen pitkänmatkanpyöräilijän kanssa. Pidän muutenkin pyöräilykulttuurista, jossa on vähintäänkin tapana moikata maanteillä vastaantulevia kanssapyöräilijöitä.
Meri on aina ollut minulle tärkeä. Vaikka en ole elämästäni pitkiä aikoja asunut meren läheisyydessä, on merellä minulle erityinen merkitys. Isäni puolelta, mukaanlukien isäni, kaikki ovat aina olleet merimiehiä ja seikkaileet ympäri maailman meriä etsien jotakin. Etsien itseään, etsien seikkailua, etsien merkitystä. Kun pysähdyn merenrannalle ja katson horisonttiin minut valtaa tunne rauhasta, tunne vapaudesta. Sitä myös väkisinkin pysähtyy miettimään kuinka pieni ihminen on, kuinka valtava voima ja merkitys merellä on. Meri tuo minulle mieleen vain hyviä muistoja ja koen jollakin selittämättömällä tavalla sen olevan kotini.
Hämmennyn usein pyöräillessäni pidempiä matkoja, kuinka sitä uppoutukaan omiin ajatuksiinsa tien vilistessä alla ja mutkaisten maanteiden kaartaessa kauas horisonttiin. Mitä ajatuksia meri ja eritoten pitkänmatkanpyöräily sinussa herättää? Kommentteja saa tiputtaa esim. Threadissa: https://www.threads.com/@vapaavaihde
Kiitos kun luit tänne asti!